Kuntapäättäjät pohtivat monessa kunnassa, miten hankintojen osalta tulisi menetellä: mitä pitäisi tehdä, ja mitä asioita voi ja pitää ottaa huomioon. Voiko hankintoja tehdä muillakin perusteilla kuin hinnalla ja saako suomalaisuutta suosia ja miten tehdä hankintoja vastuullisesti?
Ostajana kukaan, sen enempää kuluttaja kuin kuntahankkijakaan, ei halua törsätä ylenpalttisesti rahojaan, varsinkaan silloin kun ostot suoritetaan kunnan yhteisestä kukkarosta. Hintaa mietittäessä, niin yksityisenä kuin julkisten hankintojen ostajana, kannattaa aina ottaa huomioon hankinnan kokonaishinta. Usein halvin hinta tuotteen tai palvelun ostohetkellä ei tarkoita halvinta hintaa pitkällä tähtäimellä. Monissa tapauksissa kokonaishinta voi tulla halvemmaksi tuotteilla ja palveluilla, joissa on mietitty esimerkiksi huoltopalveluiden tai korvaavien palveluiden tarjoaminen sopimuksen aikana, tai elinkaaren lopussa olevien tuotteiden kierrätys. Tämä on lisäksi vastuullista toimintaa, mikä korostuu myös Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton Suomen ensimmäisessä Kansallisessa julkisten hankintojen strategiassa.
Tärkeintä kilpailutuksia tehtäessä on ottaa huomioon tekijät, jotka mahdollistavat hyvän ja laadukkaan hankinnan toteutumisen. Monissa kunnissa on paljon hyviä käytäntöjä, joiden avulla hankinnoista saadaan vaikuttavampia ja samalla tarjotaan vastuullisille suomalaisille yrityksille mahdollisuus osallistua ja voittaa kilpailutuksia.
Kunnan päättäjä, vaikuta päätöksilläsi julkisiin hankintoihin, jotta valittaisiin kotimaista
Nyt kun kuntavaalien kautta kuntiin valitaan kuntien valtuustoihin valtuutetut, kunnille tehdyt strategiat ja toimenpiteet joutuvat uudelleen tarkastelun kohteeksi. Kuntastrategiaan tai -ohjelmaan voidaan kirjoittaa konkreettisia ohjeistuksia, painopisteitä ja keinoja julkisten hankintojen kilpailuttajille, joita voidaan jopa vaatia otettavaksi huomioon.
Kuntastrategia tai -ohjelma on se paikka, jossa kuntapäättäjät voivat vaikuttaa vahvasti omassa kunnassa tehtäviin hankintoihin. Hankintoja ohjaavien strategioiden määrä kunnissa onkin kiitettävästi kasvanut neljässä vuodessa 52 prosentista 69 prosenttiin. Ensimmäiseksi kuntapäättäjien kannattaa varmistaa, että omassa kunnassa on kuntastrategia tai -ohjelma ohjaamassa hankintoja oikeaan suuntaan.
Kotimaisuuden suosimiseen on hyvät lähtökohdat, sillä lähes 87 prosenttia kuntapäättäjistä tuntee Avainlippu-merkin ja tietää sen kertovan, että tuote on valmistettu tai palvelu on tuotettu Suomessa. Vaikka Avainlippu-merkin kriteereitä ei voi yksiselitteisesti vaatia kriteereiksi julkisiin hankintoihin, sen huomioiminen strategiassa on mahdollista. Kunnan valtuustoihin valitut voivat edellyttää kuntastrategioissaan ja -ohjelmissaan, että Avainlippu-merkin kaltaisten alkuperämerkkien kriteereissä esitettävät tekijät huomioitaisiin laadullisissa kriteereissä, kun tehdään julkisten hankintojen kilpailutuksia. Tämä olisi yksi mahdollinen tapa päättäjille suosia kotimaisia ja paikallisia hankintoja, kuten tutkimusten mukaan yli puolet (57 prosenttia) päättäjistä pyrkii tietoisesti tekemään ohjatessaan hankintoja paikallisille toimijoille hankintalain puitteissa.
Neljä konkreettista vinkkiä paikallisuuden ja kotimaisuuden suosimiseen
Summa summarum, kotimaisuuden suosimiseen on keinoja, jos vain on tahtoa. Kuntapäättäjien täytyy vain varmistaa, että tahtotila muuntuu keinoiksi. Kotimaiset hankinnat julkisella sektorilla luovat työtä, palkka- ja verotuloja. Jokainen päätös ja valinta vaikuttaa työpaikkojen säilymiseen ja syntymiseen Suomessa.
Tutustu lisää aiheeseen Päättäjille-sivullamme.
Jokke Eljala
Tutkimuspäällikkö
Suomalaisen Työn Liitto