Kunnat voivat hankkia vastuullisia suomalaisia tuotteita ja palveluita

Kuntapäättäjät pohtivat monessa kunnassa, miten hankintojen osalta tulisi menetellä: mitä pitäisi tehdä, ja mitä asioita voi ja pitää ottaa huomioon. Voiko hankintoja tehdä muillakin perusteilla kuin hinnalla ja saako suomalaisuutta suosia ja miten tehdä hankintoja vastuullisesti?

Ostajana kukaan, sen enempää kuluttaja kuin kuntahankkijakaan, ei halua törsätä ylenpalttisesti rahojaan, varsinkaan silloin kun ostot suoritetaan kunnan yhteisestä kukkarosta. Hintaa mietittäessä, niin yksityisenä kuin julkisten hankintojen ostajana, kannattaa aina ottaa huomioon hankinnan kokonaishinta. Usein halvin hinta tuotteen tai palvelun ostohetkellä ei tarkoita halvinta hintaa pitkällä tähtäimellä. Monissa tapauksissa kokonaishinta voi tulla halvemmaksi tuotteilla ja palveluilla, joissa on mietitty esimerkiksi huoltopalveluiden tai korvaavien palveluiden tarjoaminen sopimuksen aikana, tai elinkaaren lopussa olevien tuotteiden kierrätys. Tämä on lisäksi vastuullista toimintaa, mikä korostuu myös Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton Suomen ensimmäisessä Kansallisessa julkisten hankintojen strategiassa.  

Tärkeintä kilpailutuksia tehtäessä on ottaa huomioon tekijät, jotka mahdollistavat hyvän ja laadukkaan hankinnan toteutumisen. Monissa kunnissa on paljon hyviä käytäntöjä, joiden avulla hankinnoista saadaan vaikuttavampia ja samalla tarjotaan vastuullisille suomalaisille yrityksille mahdollisuus osallistua ja voittaa kilpailutuksia.  

Kunnan päättäjä, vaikuta päätöksilläsi julkisiin hankintoihin, jotta valittaisiin kotimaista  

Nyt kun kuntavaalien kautta kuntiin valitaan kuntien valtuustoihin valtuutetut, kunnille tehdyt strategiat ja toimenpiteet joutuvat uudelleen tarkastelun kohteeksi. Kuntastrategiaan tai -ohjelmaan voidaan kirjoittaa konkreettisia ohjeistuksia, painopisteitä ja keinoja julkisten hankintojen kilpailuttajille, joita voidaan jopa vaatia otettavaksi huomioon.   

Kuntastrategia tai -ohjelma on se paikka, jossa kuntapäättäjät voivat vaikuttaa vahvasti omassa kunnassa tehtäviin hankintoihin. Hankintoja ohjaavien strategioiden määrä kunnissa onkin kiitettävästi kasvanut neljässä vuodessa 52 prosentista 69 prosenttiin. Ensimmäiseksi kuntapäättäjien kannattaa varmistaa, että omassa kunnassa on kuntastrategia tai -ohjelma ohjaamassa hankintoja oikeaan suuntaan.  

Kotimaisuuden suosimiseen on hyvät lähtökohdat, sillä lähes 87 prosenttia kuntapäättäjistä tuntee Avainlippu-merkin ja tietää sen kertovan, että tuote on valmistettu tai palvelu on tuotettu Suomessa. Vaikka Avainlippu-merkin kriteereitä ei voi yksiselitteisesti vaatia kriteereiksi julkisiin hankintoihin, sen huomioiminen strategiassa on mahdollista. Kunnan valtuustoihin valitut voivat edellyttää kuntastrategioissaan ja -ohjelmissaan, että Avainlippu-merkin kaltaisten alkuperämerkkien kriteereissä esitettävät tekijät huomioitaisiin laadullisissa kriteereissä, kun tehdään julkisten hankintojen kilpailutuksia. Tämä olisi yksi mahdollinen tapa päättäjille suosia kotimaisia ja paikallisia hankintoja, kuten tutkimusten mukaan yli puolet (57 prosenttia) päättäjistä pyrkii tietoisesti tekemään ohjatessaan hankintoja paikallisille toimijoille hankintalain puitteissa.  

Neljä konkreettista vinkkiä paikallisuuden ja kotimaisuuden suosimiseen   

1. Kirjoita strategiaan kotimaisuutta ja vastuullisuutta vaativia laadullisia tekijöitä: Laadullisia tekijöitä voi korostaa ja paikallisuutta perustella vähimmäisvaatimuksen avulla. Tämä onnistuu vaikkapa edellyttämällä työvaatteiden sovitusta kivijalkakaupassa tai esittämällä kausivihannesten ja elintarvikkeiden tuoreusvaatimuksia. Dynaamiset hankinnat mahdollistavat puolestaan monituottajamallin toteutumisen, jolloin useampi yritys voi tarjota tuotteitaan ja palveluitaan ja kilpailutus voi jatkua koko sopimuskauden ajan. Parhaassa tapauksessa kunnat saavat kilpailutuksiinsa enemmän tarjouksia.
    
   
2. Panosta markkina-analyysin tekemiseen ja elinkaarihallintaan: hankintojen suunnittelun aikana, ennen varsinaista kilpailutusta, voidaan vaatia esimerkiksi kartoittavaa ja varhaista markkinavuoropuhelua, jossa korostuu tarvelähtöisen kartoituksen tekeminen markkinoilla olevista ratkaisuista, mikä auttaa tutustumaan hankintojen kohteena olevien markkinoiden uusimpiin ratkaisuihin. Toteutus voidaan tehdä vaikkapa kyselyinä alan yrityksille. Palvelun tai tuotteen kilpailuttamisen sijaan voidaan myös kilpailuttaa valmis ratkaisu.
   
   
3. Vaadi ennakkoviestintää kilpailutuksista: tietoa kilpailutuksista voi levittää webinaareissa tai käyttää kilpailutuskalenteria, jonka yritykset voivat löytää kunnan verkkosivuilta. Viestinnän roolia ei voi väheksyä.
    
   
4. Keskitä resursseja siellä missä se on järkevää: esimerkiksi hankintojen yhteinen vuosisuunnittelu ja hyvien käytäntöjen jakaminen eri hankintaosastojen kesken voi tuoda ajallista ja taloudellista säästöä kiireisille hankintoja tekeville kilpailuttajille. Keskittämisessä ei kannata myöskään unohtaa seudullista ja naapurikuntien kanssa tehtäviä yhteishankintoja. Tällöin yhteishankintoja tekevät kunnat voivat yhdessä hankkimalla säästää resursseja ja tukea paikallisuutta.  

Summa summarum, kotimaisuuden suosimiseen on keinoja, jos vain on tahtoa. Kuntapäättäjien täytyy vain varmistaa, että tahtotila muuntuu keinoiksi. Kotimaiset hankinnat julkisella sektorilla luovat työtä, palkka- ja verotuloja. Jokainen päätös ja valinta vaikuttaa työpaikkojen säilymiseen ja syntymiseen Suomessa.   

Tutustu lisää aiheeseen Päättäjille-sivullamme.  

Jokke Eljala 
Tutkimuspäällikkö 
Suomalaisen Työn Liitto