Palmia auraa ja hiekoittaa noin 500 kohdetta Helsingissä. Palmian vastuulla on myös kaupungin kriittisten kohteiden, kuten sairaaloiden ja pelastusasemien lumettomuus. Palveluesimies Janne Issakainen tietää, että onnistuneen talven avaimet ovat ennakoinnissa. Mutta minne lumi katoaa?
Kun valtaosa suomalaisista vielä hikoili korventavissa helteissä, Palmialla katse käännettiin jo kohti tulevaa talvea. Helsingin ulkoalueiden palveluesimies Janne Issakaisen kalenterissa kesäkuukaudet tarkoittavat varautumista jokavuotiseen lumiponnistukseen.
– Moni ei ehkä hahmotakaan, millainen palapeli aurausten ja liukkaudentorjunnan suunnitteluun liittyy. Meillä on toki vahva oma kalustorunko ja osaava henkilöstö, mutta kesällä pitäisi olla jo melko valistuneita arvioita siitä, kuinka laaja urakka on tänä vuonna ja paljonko lisäkalustoa meidän täytyy talveksi vuokrata.
Pohjatyöt tulee tehdä hyvin, sillä paraskaan meteorologi ei kykene ennustamaan talven todellisia lumimääriä tai lämpötiloja kuukausia etukäteen.
– Me olemme koko ajan varpaillamme, sillä lumi ei lopulta kerro juurikaan etukäteen tulostaan. Keskitalvella ei voi tuijotella kellosta työaikojaan, vaan hommat on hoidettava silloin, kun niitä on. Kun lumihälytys annetaan, noin 50 autoa ja konetta on saman tien toimintavalmiudessa, Issakainen avaa.
– Kuljettajamme ovat kiitettävän aktiivisia seuraamaan itse lumitilannetta ja sääennusteita. Linja on tavallaan auki koko ajan, eikä siinä kauaa mene, kun joku tekee havainnon ja kalusto on jo liikkeellä, työnjohtaja Niko Vierimaa täydentää.
Issakainen ei suostu ottamaan sääprofeetan viittaa harteilleen, mutta arvioi, että lumentuloon voi tänä vuonna vielä olla tovi. Hän ei ihmettelisi, vaikka yöpakkaset alkaisivat toden teolla vasta lähempänä joulukuuta.
Vaikka luonnon kausikierto toistuu vuodesta toiseen pääosin muuttumattomana, talvet eivät silti ole veljiä keskenään.
– Haluaisin ajatella, ettei talvi pääse yllättämään meitä, mutta esimerkiksi vuodet 2011 ja 2012 olivat niin poikkeuksellisia, että kevät ennätti alkaa ennen kuin kaikki lumi saatiin poistettua. Niistäkin opittiin kuitenkin paljon. Tänäkin syksynä on tehty erinomaista työtä valmistautumisen suhteen, Issakainen kertoo.
Minne lumi katoaa?
Palmia tekee lumenpoistoa ja liukkaudentorjuntaa Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Lahdessa. Helsingissä palvelun piirissä on noin 500 kohdetta, joista valtaosa on kaupungin virastoja, kouluja ja päiväkoteja. Talvella 2017 joukkoon liittyivät myös Helsingin metroasemat.
Suurimmassa osassa kohteista lumityöt tarkoittavat lumen auraamista pois ajoteiltä ja liukkaudentorjuntaa, mutta kokonaisuuteen sisältyy myös paljon lumen kuljettamista Helsingin kaupungin virallisille lumenvastaanottopaikoille, joita on kahdeksan.
– Lumenkaatopaikoille kerääntyy talven aikana sellaiset määrät lunta, etteivät vuoret ennätä välttämättä sulaa juhannukseenkaan mennessä. Muutamilla lumenkaatopaikoilla on otettu käyttöön lumensulattamoita. Ne ovat käytännössä vesialtaita, joihin lumi kaadetaan ja joita sitten sekoitetaan veden jäätymisen estämiseksi, Issakainen kertoo.
Oman lukunsa muodostavat niin sanotut kriittiset kohteet, joiden lumettomuudesta Palmia on vastuussa. Näitä ovat esimerkiksi sairaalat ja pelastusasemat, joiden pihoista lumi ajetaan aina pois, tuli sitä sitten paljon tai vähän.
Pääkaupunkiseudun viime vuosien vähälumiset ja lauhat talvet eivät silti ole tarkoittaneet, että Issakaisella tiimeineen olisi yhtään sen vähempää työtä.
– Liukkaudentorjuntaa on saanut harjoittaa paljon enemmän. Nollan molemmin puolin sahaava lämpötila pitää huolen siitä, että liukasta maastoa riittää. Kun aamulla hiekoittaa, niin iltaan mennessä hiekka on jo painunut loskan sisään ja yöpakkaset siloittavat saman kohdan jälleen jääksi, Issakainen pohtii.
Kausivaihtelut pitävät ulkoaluetyöt mielenkiintoisina. Kun lumet alkavat sulaa, alkaa hiekoitushiekkojen puhdistus pihoilta ja kaduilta. Sitten päästäänkin jo leikkaamaan nurmikkoja ja pian tämän jälkeen siivoamaan putoavia lehtiä – ja kohta koko kierto pyörähtää taas alkamaan alusta.
– Ei tätä jaksaisi, jos elämä olisi vain ikuista talvea. On aina yhtä palkitsevaa, kun pimeys alkaa taittua ja kauden lumiurakka saadaan päätökseen, Issakainen summaa.
