MENU

Monessa mukana

Monessa mukana / Ei nimi ruokaa pahenna. Vai pahentaako?

Ei nimi ruokaa pahenna. Vai pahentaako?

Uusien raaka-aineiden saapuminen on saanut minut pohtimaan ruoan nimen merkitystä ruokailijoille. Kuinka ruokalajit nimetään houkuttelevasti niin, että nimestä käy ilmi minkälainen ruoka on kyseessä ja mitä ruoka sisältää.

Elintarvikevirasto määrittää miten elintarvikkeet tulee nimetä eli nimen tarkoitus on yksilöidä elintarvike riittävän täsmällisesti ja tuotteen nimenä käytetään ensisijaisesti EU:n säätämää nimeä. https://www.ruokatieto.fi/ruokafakta/elintarviketieto-esiin/nimi-kertoo-mista-tuotteessa-kyse. Reseptien ja ruokalajien nimeämisestä ei ole virallista ohjetta Ruokaviraston toimesta. Yleisesti Suomessa ja joukkoruokailussa – päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa, palvelutaloissa, lounasravintoloissa – on totuttu nimeämään ruoat siten, että nimessä näkyvät pääraaka-aineet ja ruokalaji.

Perinteiset klassikkoruoat tunnetaan nimestä

Makkarakastike, jauhelihakeitto, makaronilaatikko ja silakkapihvit ovat perinteisiä suomalaisia ruokia, jotka on myös nimetty niin, että ruokailija tietää heti mitä lautaselleen saa. Näiden perinteisesti nimettyjen ruokien lisäksi meillä on myös karjalanpaisti, kesäkeitto, merimiespihvi ja palapaisti, joiden nimet eivät suoranaisesti kerro mitä kyseinen ruokalaji sisältää – me vain tiedämme sen, koska meillä on näille klassikoille pitkät perinteet. Vuosikymmenten varrella ruokalistoille on tullut esimerkiksi myös italialaisia klassikoita kuten lasagnea, bolognesea, pasta primaveraa, pasta puttanescaa ja pasta carbonaraa. Olemme oppineet vuosien varrella tunnistamaan, että bolognese on tomaattinen jauhelihakastike ja pasta primavera on kevään kasviksista, kuten parsasta, herneistä ja kesäkurpitsasta valmistettu herkullinen pasta.

Uudet kasvisruokaklassikot vakiinnuttavat asemaansa

Markkinoille on viime vuosina tullut paljon uusia raaka-aineita, joista voidaan valmistaa herkullista ruokaa. Uusia raaka-aineita ovat mm. härkis, nyhtökaura, mifu, hernerouhe, hamppu, lupiini, seitan, eggie, quorn sekä erilaiset soijasta valmistetut tuotteet. Nyhtökaura, Härkis, Mifu ja Quorn ovat tuotemerkkejä, joita voi hyödyntää valmiin ruokalajin nimeämisessä. Näiden kaupallisten tuotemerkkien mukaan nimettäessä ruoista saadaan herkullisen ja tutun kuuloisia.

Soijasta tuotetaan ruoanvalmistukseen erilaisia versioita kuten lastua, paloja, kuutioita jne. Tämänkaltaisten tuotteiden tuotemerkki voi olla Oumph, Like chicken, Like meat tai Tempe. Miten näistä valmistetut ruoat nimettäisiin? Oumphia tomaattikastikkeessa vai soijaa tomaattikastikkeessa? Tempe-kasviskastiketta vai soijakasviskastiketta? Kumpi kuulostaa asiakkaan näkökulmasta paremmalta?

Unohdetaan hetkeksi kaupalliset tuotemerkit ja mietitään nimeä ruokalajille, johon käytetään Mifua eli maidosta valmistettua proteiinipitoista raetta tai suikaletta. Valmistetaan siitä vaikkapa Bolognese -tyyppinen kastike, mutta vaihdetaan jauheliha ruokarakeeseen. Kuulostaisiko tomaattinen ruokaraekastike herkulliselta? Ei kuulosta. Nimen perusteella voisi moni asiakkaista (koululaisista tai lounasruokailijoista) äänestää jaloillaan eikä tulisi edes katsomaan minkälaista ruokaa on tarjolla. Eli tässä tapauksessa luonnollinen nimi kyseiselle reseptille olisi tomaattinen Mifukastike tai bolognese Mifusta. Vai voisimmeko käyttää siitä nimeä Kuten bolognese (Like bolognese)? Voisimmeko nimetä tutut ruoat, jotka soveltuvat lakto-ovovegetaristille (kasvisruokailija, joka käyttää myös kananmunaa ja maitotuotteita) aina jotenkin näin: Kuten makkarakastike (eggiestä valmistettu ruskeakastike) tai Kuten jauhelihakastike (hernerouheesta tehty ruskeakastike)? Like meat ja Like chicken -tuotemerkit ovat jo olemassa, joten voisimmeko ottaa ruokalajeissa samankaltaisen nimeämisen käyttöön?

Todelliset haastajat tekevät tuloaan

Mietitäänpä hetki lupiinia ja hamppua. Niiden käyttö Suomessa kasviproteiinin lähteinä on vielä aika vähäistä, vaikka esimerkiksi hamppua saakin kaupasta jauheena samoin kuin lupiinia. Suomessa kasvaa luonnossa ja tienvarsilla myrkyllisiä lupiineja, joita ei pidä sekoittaa viljeltäviin lupiinikasveihin, jotka ovat erinomaisia proteiinin lähteitä. Joukkoruokailussa kuten kouluissa, päiväkodeissa tai sairaaloissa ne eivät ole tuttu näky ruokalistalla. Kuulostaisiko hamppumakaronilaatikko hyvältä? Entäpä lupiini-porkkanasosekeitto?

Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, on tavoitteena vähentää hiilijalanjälkeä ja yksi keino tähän on vähentää lihankulutusta ja lisätä erilaisten kasviproteiinien käyttöä. Monessa suomalaisessa kunnassa onkin lisätty kasvisruokapäiviä koulujen ruokalistoille enemmän kuin kouluruokasuositus suosittelee. Me palveluntuottajat, jotka valmistamme ruokaa päiväkotilapsille, koululaisille ja lounasruokailijoille voisimme tehdä tutuiksi uusia kasviproteiinin lähteitä asiakkaillemme, mutta etukäteen jo mietityttää ruokien nimeäminen ruokalistalle.

Ei nimi ruokaa pahenna?

Lounas on yksi päivän tärkeimmistä ateriahetkistä ja sillä on merkittävä vaikutus jokaisen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Jos ruokailija ruoan nimen perusteella äänestää jaloillaan tai ei halua ottaa ruokaa lautaselleen, on se mahdollisimman huono lopputulos. Saisimmeko asiakkaat syömään monipuolisemmin, jos voisimme keksiä uusista raaka-aineista valmistetuille ruoille mielenkiintoisia nimiä? Saisimmeko asiakkaat maistamaan rohkeasti uusista raaka-aineista valmistettuja ruokia niiden ulkonäön perusteella ilman, että ruoan nimi luo ennakkoluuloja?

JULKAISTU: 09.08.2022

AIHEET: Ravintola- ja ruokapalvelut

KIRJOITTAJA

Maarit Lunkka, kehitysjohtaja, Palmia Oy

Jaa